En tiedä mitä on tapahtunut.....

Miten tästä lurppakorvaisesta naskalihampaisesta maligaattorista on tullut ajoittain hyvinkin rasittava mutta todella hieno harrastuskoiran alku?

Pakko on torppaa lämmittää, joten en lähtenyt illan peko-treeneihin. Sen sijaan tein Poppikselle lähinurmikolle puistoon hieman oikealle kaartavan sadan metrin jäljen ja annoin sen vanheta noin tunnin. 

Jälki nousi moitteetta ja koira meni koko jäljen ottamatta matkalla yhtään pientä makupalaa suuhunsa. Seurasi siis mun jalanjälkiä. Löysi loppuun piilotetun palkan, käskin maahan ja palkkasin (halpis)lihapullilla. 

Wow. Olen todella yllättynyt tästä kehityksestä. Jälkitreenin aloitus oli mulle aina niin hitoikseen vaikeaa - omassa päässä joku "tulppa" eli ei siihen tarvittu kuin oma laiskuus/mielenkiinnon puute. Mutta nyt kun olen tehnyt näitä lyhyitä jälkiä usein, niin todella huomaa miten Poppis on oppinut  eikä anna ulkopuolisten asioiden vaikuttaa mihinkään työskentelyyn. Oli jo pimeääkin joten mulla oli otsalamppu ja Poppiksella vilkkuva kaulapanta.

Aivan mahtavaa! Ilonaihe elämässäni. Poppiksen ajoittaiset pjerseilytkin annan anteeksi tästä ilosta.