Mistä kaikki alkoi?
Cimarron Risto-täti oli parivuotias, kun pohdin harrastusmahdollisuuksia. Alunperin Ripanen tuli "kotikoiraksi" seuraa pitämään mutta ajan kanssa kiinnostus koiran kanssa harrastamiseen kasvoi ja lisääntyi. Uruguayncimarroja on Suomessa vain parikymmentä kappaletta eikä tällä rodulla ole pk-oikeuksia. Luonteeltaan Rii ei ole miellyttämisenhaluinen joten tokoilu jäi muutamaan kokeilukertaan. Myönnän, että minulla ei ollut sen suurempaa kunnianhimoa tätä ominaisuutta koiralla edes kehittää, joten kävimme näyttelyissä muutamaan titteliin asti (Koiranet -linkki https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI41473%2F19&R=353) .
Kunnes Kouvolan Sanomissa vuonna 2020 oli KPKY:n ilmoitus peko-toiminnasta ja siinä toivotettiin tervetulleeksi kaikki koirat. Kävin Risto-tätin kanssa tutustumistreeneissä ja siitä se ajatus sitten lähti!
Vuoden verran treenasin ahkerasti hakua ja jälkeä ja Riistä oli kehkeytymässä ihan ookoo rulla-koira. Sitten sain ajatuksenpoikasen muuttaa Helsinkiin töihin ja treenaus Ripasen kanssa jäi. Näin sinkku-ihmisenä omatoimisten haku-treenien järkkääminen oli liian vaivalloista ja jäljestä en ole koskaan ollut (valitettavasti...) kauhean kiinnostunut, joten reilun vuoden verran ihmettelimme pk-seudun häslinkiä ja ihmispaljoutta ja julkista liikennettä.
Mietin ankarasti toisen koiran hankkimista nimenomaan peko-touhua varten, koska halusin harrastuskoiran. Rotuvaihtoehtoja oli muutamia mutta aina palasin malikkaan. Marraskuussa 2023 kävin hakemassa pentusen surullisen kuuluisasta Malinator's kennelistä ja Poppis muutti Helsinkiin (Koiranet -linkki https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI49747%2F23&R=15.3). Vasta saatuani postitse rekisterikirjan selvisi, että Poppis on rekattu EJ-koiraksi. Tämähän ei sinällään estä mitään harrastusta, mutta mutta....
Koska minulla oli tuhat eri selitystä sille, miksi en voi aloittaa treenaamista ennen kuin "virallinen" treenikausi alkoi 4/23 (talvi ja kerrostalo ja vuorotyö ja mitä näitä nyt olikaan...), jäi pentuajan koulutus hyvin ohueksi. Poppis oli kohtuullisen "helppo" pentuna - oppi hienosti jäämään yksin Risto-tätin kanssa ja sosiaalistui sekä ihmisiin että muihin koiriin eikä tehnyt pahojaan. Risto-täti on aina ollut helppo kotikoira - ei minkäänlaista ahdistusta, haukkumista eikä paikkojen tuhoamista.
Mutta 4/23 pääsin treenausvauhtiin HePeKossa sekä Impivaaran Halleissa ja Poppis alkoi hokata hakukoiran työskentelyä. Muutettuani takaisin Kymenlaaksoon aloitin (jatkoin) KPKY:n porukassa ja Kotkan Pelastuskoirissa.